Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen verkossa – edessä uusia haasteita esteettömyyden toteutumiselle

Jyri Wuorisalo

Suomalaisessa terveydenhuollon kentässä on käynnissä ainakin kaksi merkittävää kehityskulkua; omahoidon voimakas lisääntyminen ja terveysjärjestelmien raju muutos. Molempiin kehityskulkuihin liittyy web- ja mobiilitekniikoiden sekä digitaalisen median vahva esiinmarssi.

Kokonaisvaltainen näkemys ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista ohjaa entistä enemmän hoitotyötä ja terveyden edistämistä. Samalla kansalaisen rooli on muuttunut passiivisesta palvelujen kuluttajasta ja tiedon vastaanottajasta aktiiviseksi terveyden edistäjäksi ja omahoidon harjoittajaksi. Käytämme Googlea kuin joka kodin lääkärikirjaa, mittaamme itseämme syke- ja verenpainemittareilla sekä haemme tukea Internetin vertaistukiryhmistä.

Samanaikaisesti terveydenhuollon kehitykseen vaikuttaa voimakkaasti trendi, jossa terveysjärjestelmät avautuvat, hajautuvat ja verkottuvat. Terveyspalveluiden loppukäyttäjä nousee keskiöön. Riippumatta tulotasosta tai asuinpaikasta nykyajan loppukäyttäjän on hallittava tehokkaasti itselleen relevanttien terveyspalveluiden kokonaisuutta. Internet mahdollistaa henkilökohtaisen terveysympäristön  - "oman" terveysjärjestelmän - luomisen ja hallinnan virtuaalisesti. Haaste onkin se, miten tasa-arvo ja esteettömyys toteutuu tässä muutoksessa. Onko meillä keinoja estää digitaalisten kuilujen syntyminen? Miten hoitotyö reagoi muutokseen?

Vastuu muutoksen hallinnasta on erityisesti koulutuksen antajilla sekä hyvinvointi- ja terveyspalveluiden kehittäjillä. Kun esteettömyys otetaan lähtökohdaksi päästään käyttäjälähtöiseen lopputulokseen. Esteettömyyttä on syytä tarkastella kolmesta näkökulmasta; tekniikka, sisällöt ja vuorovaikutus.

Tieto- ja viestintätekniikan välityksellä käytettävien palvelujen tulee olla helppokäyttöisiä ja helposti saatavilla olevia. Käyttömahdollisuuden täytyy olla henkilön iästä, sukupuolesta, terveydentilasta, etnisestä taustasta ja sosiaalisesta, psyykkisestä tai fyysisestä toimintakyvystä riippumaton. Näihin teknisiin haasteisiin vastataan noudattamalla standardeja ja ohjeistuksia eli pelisääntöjä, joista keskeisin on Internetin kehitystä koordinoivan The World Wide Web Consortiumin (W3C) aloite esteettömyyden toteuttamiseksi (Web Accessibility Initiative, http://www.w3.org/WAI/ ). Toinen merkittävä ohjeistus on Design for All –periaate, http://www.edean.org/

Design for All tarkoittaa sellaisia suunnitteluun liittyviä strategioita ja keinoja, joilla edistetään ympäristöjen, tuotteiden ja palveluiden käytettävyyttä, saavutettavuutta ja esteettömyyttä kaikille käyttäjille. Tieto- ja viestintätekniikan osalta Design for All tarkoittaa sitä, että etsitään sellaisia laitteisiin, ohjelmistoihin ja apuvälineisiin sijoitettavia ominaisuuksia, jotka edistävät helppokäyttöisyyttä.

Tietosisältöjen esteettömyys onkin jo haastavampi juttu. Miten sisältöjen ymmärrettävyyttä ja hyödynnettävyyttä varmistetaan? Keinoja on useita. Meidän on päästävä verkon tekstuaalisuuden ylivallasta kohti mediarikasta ympäristöä, jossa näytetään ja kerrotaan asioita. Onneksi videoiden ja äänien välittäminen on jo teknisesti helppoa. Haaste onkin se, kuinka mediatuotantotaitoja ulotetaan myös hyvinvointi- ja terveyssektorille. Myös hankalasta kielenkäytöstä on irtauduttava, on päästävä kohti ilmaisun selkeyttä. Selkeän tekstin tuottamisessa viestinnällis-pedagogiset taidot ovat arvokkaita.

Vuorovaikutuksen esteettömyys on ratkaisevan tärkeää onnistuneelle hyvinvointi- ja terveystyölle verkossa. Teknisten saavutettavuusongelmien ja sisällöllisten ymmärrettävyyshaasteiden voittaminen ei yksin riitä. Vasta esteetön vuorovaikutus muiden käyttäjien, palvelujen tarjoajien, tiedontuottajien sekä tukea ja neuvontaa antavien tahojen kanssa vaikuttaa merkittävästi halutun hyvinvointi- ja terveysvaikutuksen saavuttamiseen.

Verkon kehittyneitä vuorovaikutusympäristöjä kutsutaan verkkoyhteisöiksi, jotka ovat ihmisten uusia sosiaalisia toimintaympäristöjä, joissa tapahtuvaa vuorovaikutusta ja käyttäjälähtöistä tiedontuotantoa kutsutaan käsitteellä sosiaalinen media. Sosiaalinen media tarjoaa aivan uuden yhteistoimintaympäristön hyvinvoinnin- ja terveyden edistämiselle sekä hoivatyölle.

Oppilaitoksilla ja erityisesti ammattikorkeakouluilla tulee olemaan merkittävä rooli näiden uusien yhteistoimintaympäristöjen kehittämisessä ja tunnetuksi tekemisessä. Tulevaisuuden hyvinvointi- ja terveysalan ammattilaiset tulevat tarvitsemaan viestintä- ja tiimityötaitoja verkkoyhteisöissä toimimiseen. Kohtaaminen ja vuorovaikutus verkossa edellyttää opetukselta sosiaalisen median menetelmien haltuunottoa ja opetuksen viemistä rohkeasti verkkoyhteisöjen maailmaan. Esimerkiksi perinteinen terveysneuvonta muuttuu verkossa vuorovaikutteiseksi ja osallistavaksi toiminnaksi.

Esteettömyys konkretisoituu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä hoitotyön näkökulmasta dialogisiksi kohtauspaikoiksi.